Espanja-päiväkirja: 3. päivä (3.5.2014)

Päivä, jonka päätapahtuma oli kaikkien tiedossa ja jota oltiin odotettu hikisiä viikkoja ja kuukausia. Aamu alkoi Paavalin kolistelulla huoneessa. Aamupalan jälkeen lähdimme tutustumaan Katalonian ja Espanjan suurimman taiteilijan Pablo Picasson teoksiin museossa, joka kuuluu jononsa perusteella Barcelonan suosituimpiin. Picasson kuuluisimmat teokset eivät olleet tässä museossa, mutta Picasson värikäs elämä tuli selväksi teosten kautta. Tämän jälkeen nousimme köysihissillä Mt. Juic vuorelle ja siellä sijaitsevalle linnoitukselle.

Näköalat olivat henkeäsalpaavia ja Barcelonan kaupunki aukesi hienosti ylhäältä päin. Päivä oli tähän mennessä kuumin, kun aurinko paistoi ja poltti monien ihon.

Sitten odotus palkittiin, koitti aika, jolloin koko Barcelonan sykkivä elämä taukosi kahden tunnin ajaksi kaupungin ylpeyden FC Barcelonan kohdattua CF Getafen Euroopan suurimmalla jalkapallo pyhätöllä Camp Noulla. Joukkueiden kohtaamista varjosti alussa hiljainen hetki edesmenneen Barcelonan pelaajan ja valmentajan Tito Vilanovan kunniaksi. Sen päätyttyä Titon nimi raikui Barca fanien huudoissa. Ottelu oli tapahtumarikas ja maaleja nähtiin molempiin päihin. Koti fanien suosikki Lionel Messi avasi maalihanat viemällä Barcan 1-0 johtoon, tämän jälkeen vieraiden Lafita tasoitti pelin ennen taukoa. Toisella puoliajalla Barca meni taas johtoon Alexis Sanchezin maalilla mutta Barca fanien kauhuksi peli päättyi karvaasti 2-2 tasapeliin Lafitan iskettyä viimeisestä hyökkäyksestä lisäajalla. Palasimme hotellille ja menimme syömään. Odotamme taas huomista ohjelmaa ja aurinkoa.

Santi, Vilzu, Val ja Niña

Osa porukasta ei lähtenyt katsomaan peliä vaan jäi nauttimaan Barcelonan muista kulttuurikohteista. Vuorossa olivat arkkitehtuurin alalla modernismin aloittanut Maailmannäyttelyä varten rakennettu Saksan paviljonki, josta kuulimme paljon asiaan perehtyneeltä lehtori Honkaselta. Paviljonki oli todella simppelin näköinen, mutta aiheutti aikanaan paljon ihmetystä ja jopa pahennusta aikalaisten keskuudessa.

Paviljonkia hetken ihmeteltyämme jatkoimme ylös loputonta kukkulaa. Edessämme häämötti muurien ympäröimä ravintola-, museo- ja putiikkikeskus. Erityisen kohteesta teki se, että kylän rakennusten arkkitehtuuri oli poimittu ympäri Espanjaa. Tässä leikkikylässä kävellessään saattoi kuvitella itsensä vaeltamaan koko Espanjan halki.

Pienois-Espanjan näkemisen jälkeen matka jatkui kohti hotellia ja sieltä ainakin meidän tapauksessamme kohti Barcelonan upeaa, pitkää hiekkarantaa. Vamos a la Playa!

Venla & Miika