Ranska-päiväkirja: 3. päivä (14.4.2013)
Aamu alkoi kroissanttiparilla ja kupilla kahvia. Tyytyväisinä herkullisen aamiaisen jäljiltä lähdimme jälleen matkaan ensimmäisenä kohteenamme Notre Dame. Meidän äitimme oli jylhyydessään mahtipontinen ja kirvoitti sieluistamme kunnioituksen nöyrää sävelasteikkoa.
450 rappusta, vain niin pieni matka taivaaseen! Vaikka vesinokkapatsaiden ilkeä katse yrittikin tiputtaa meidät alas, onnistuimme sydäntämme kalvavasta kauhusta huolimatta pääsemään ylös. Emme olleetkaan taivaassa, vaikka näköala oli huikea. Olimme kuitenkin taivaallisen tunnelman pauloissa nauttiessamme kauniiden rakennusten ja sinisen taivaan fantastista kirjoa.
Kirkkoon jonottaessamme yritin pitää esitelmääni Ranskan vallankumouksesta mutta itse Jumala esti aikeeni nostattamalla taivaallisen melun kellojen ja liikenteen äänistä. Sainte-Chapellen kirkko oli seuraava paikka, jossa pääsimme uudestaan kosketuksiin Jumalan kanssa. Ikkunoiden värikirjossa uidessamme ärsyyntyminen kasvoi. Vaikka opettajamme yrittivätkin kiduttaa meidät nälkäkuoleman partaalle, järjestimme oman mellakkamme ja pääsimme syömään! Mellakointi ei ollut kovinkaan suurta, koska opettajien kylmistä sydämistä löytyi sentään pieni lämmön kipinä. Oliko heillä oikeasti sydän, vai oliko heidän oma nälkänsä syy tähän hellyyteen?
Kävimme syömässä ja ruoka oli maittavaa. Kiertelimme latinalaiskortteleissa, jotka koin inspiroiviksi, ulkomuodoltaan viehkeiksi ja myös hiukan terapeuttisiksi. Rakastuin tähän osaan Pariisista ja uskon, etten ole ainoa.
Tällä hetkellä istumme Luxembourgin puistossa ja Ranskan senaatin rakennus (muutaman oppilaan tuleva luksuslukaali), komeilee edessämme. Tunnelma on rauhallinen ja levollinen. Tänne voisi tulla kirjoittamaan biisien sanoituksia. Tässä puiston penkillä voisi istua vaikka koko illan. Nyt kun Valterkin on saanut Suvin ja Samin kanssa esitelmänsä esitettyä, suuntaamme takaisin hotellille. Osa oppilaista on siellä jo, osa on tutustumassa eksistentialistisiin kahviloihin. Jättäkäämme sivistys taaksemme, ja palatkaamme suloiseen murjuumme, joka viikon ajan toimii kotinamme.