Pohjois-Italia päiväkirja: 2. päivä Milano –> Genova

Herättiin kahdeksalta ja syötiin aamupalaksi hotellilla croisantteja ja kahvia. Sitten lähdimmekin jo heti katselemaan nähtävyyksiä mitä eilen missattiin eli tarkoituksena oli mennä Tuomiokirkon katolle ja katsomaan Viimeistä Ehtoollista. Menimme metrolla Duomolle, mutta aika ei riittänyt kirkon katolle menemiseen, joten lähdimmekin melkein suoraan kävellen kohti Santa Marie Della Grazieta. Ari oli hommannut meille liput valmiiksi, mutta ennen freskon näkemistä kuuntelimme Artun ja Veeran esitelmiä Leonardo Da Vincista. Esitelmät olivat loistavia ja pohjustivat hyvin tulevan vierailun yhdellä Da Vincin kuuluisimmista teoksista.

Itse Viimeinen Ehtoollinen

Viimeinen Ehtoollinen oli suorastaan upea. Sanottomina lähdimme matkamuistokaupan kautta takaisin hotellille, josta kirjauduimme ulos ja lähdimme kohti juna-asemaa, jossa tapasimme vihdoin toisen ryhmän, joka oli saapunut Italiaan aikaisemmin aamulla. Sitten suuntana olikin seuraava kaupunki eli Genova. Hyppäsimme junaan ja matka meni todella nopeasti vitsiä heitellessä ja korttia pelatessa. Genovassa löysimme hotellin nopeasti ja valmistauduimme kaupunkikierrokselle heti.

Piazza de Ferrarin suihkulähde

Lähdimme hotellilta kävellen kohti Piazza de Ferraria. Otimme muutamat kuvat aukiolla ja suuntasimme sitten ensimmäiseen varsinaiseen kohteeseen, joka oli San Lorenzon katedraali. Katedraalin alla oli aarrekammio, jossa kävimme hämmästelemässä lampunvarjostimen näköistä esinettä, jota väitetään Graalin maljaksi.

Graalin maljaksi kutsuttu mystinen esine

Kukaan ryhmästä ei kuitenkaan tainnut uskoa tätä tarinaa. Pienen pettymyksen jälkeen kävelimme Le Strada Nuevolle, jossa kiersimme palatseja katselemassa ja kävimme jopa yhden palatsin katolla sijaitsevalla näköalapaikalla. Palatsikiertelyn jälkeen käväisimme Genovan vanhassa satamassa (Porto Antico) , jossa Heini piti esitelmänsä Italian jalkapallokulttuurista.

Näköalapaikka Palazzo Rosson katolla

Ilta alkoi tässä vaiheessa olla jo niin pitkällä, että aika oli oppilaiden lähteä syömään, joten Jan johdatti ryhmän suorinta tietä takaisin hotellille. Oppilaat jakaantuivat ryhmiin ja menivät syömään valitsemiinsa paikkoihin. Elinan askelmittarin mukaan päivän aikana käveltiin lähes 20 kilometriä, joten ruokailun jälkeen oppilaat menivät hotelliin ja väsyneinä nukahtivat nopeasti pehmeisiin lakanoihin.