Ranska-päiväkirja: 6. päivä (17.4.2013)

Lähdimme aamusta Eiffeliä kohti metrolla noin kello 9. Aamu oli hyvin lämmin ja aurinkoinen, mutta ehkä jopa liiankin kirkas. Jonossa ei tarvinnut kärvistellä turhan paljoa, sillä jono torniin oli aamusta olematon. Kävelimme torniin hiljakseen maisemia ihaillen viimeistä porrasta myöten. Maisemat olivat henkeäsalpaavat. Ainoana negatiivisena puolena oli valtavat turistirysät ja jonoissa ohittelu. Hissimatka huipulle oli erikoinen kokemus, koska hissistä näki ulos ja pieni korkeanpaikan kammo alkoi iskemään. Lipusta oli kuitenkin maksettu kokonaiset 6€, niin oli koko ajan pakko katsoa hissistä ulos kammoaan uhaten.

Otimme huipulla paljon kuvia ja vietimme siellä tovin maisemia katsellen.
 Hieman ennen kuutta suuntasimme Père-Lachaisea kohti. Syöksyimme läpi Pariisin kujien Jim Morrisonin haudan näkemisen innoittamana, mutta epäonneksemme hautausmaan portit olivat menneet vain muutamia minuutteja ennen saapumistamme kiinni, joten istahdimme läheiseen kahvioon hetkeksi. Kahviossa ryhmämme runoili runon, joka menee seuraavasti:

Löysin tosi rakkauden
keltainen ruusu
kurjet lentävät
siniset farkut haalistuvat
muurit murenevat
koreat kuolevat
täällä odotamme

Kävimme Eiffel-tornin jälkeen musée d’Orsayssa ja osalta porukasta jäi suurin osa museosta näkemättä uupumuksen takia. Sisäänkäynnillä oli upeita veistoksia ja patsaita. Museon jälkeen oli vapaa-aikaa ja jakauduimme ryhmiin. Ryhmät menivät muun muassa shoppailemaan, kävelemään raukkauden sillalla, ostamaan tuliaisia, syömässä ja väsyneimmät menivät museosta suoraan hotellille.

Viimeinen ilta Pariisissa ja haikeat fiilikset kaikilla. Huomenna Reimsiin junalla! :)

Ranska-päiväkirja: 5. päivä (16.4.2013)

Tänään lähtö oli 8.30 eli puoli tuntia aikaisemmin kuin muina aamuina. Luultavasti siitä johtuen kaikki olivat unenpöpperössä ja lukittautuivat ratikkaan. Ne muutamat, jotka olivat saaneet aamukahvinsa ajoissa ehtivät ulos, mutta joutuivat odottamaan, että loput 99% porukastamme saivat ovet auki. Lopulta vaihdoimme ratikkaa ja päädyimme junaan, jolla matkasimme Versaillesiin. Siellä tapasimme lentokoneesta tutut Tampereen cheerleaderkauhukakarat, jotka vetivät aika hyvän esityksen Versaillesin sisäpihalla. Heillä oli kuitenkin hyvänä kilpavastustajana Tuusulan lukion dreamteam, joka veti gangam stylea.

Kun jonotimme Versaillesiin turistit kiilasivat eteemme ja kiitos tämän hermot menivät entistä kireämmälle pitkässä ja kuumassa jonossa. Tosin saimme kuulla, että Suomi on parempi paikka asua, koska Miamissa on liian kuuma. Turvatarkastuksen piippailun jälkeen olimme linnassa eikä sen sisälläkään yhtään viileämpi meno ollut, kun kaikki vierailijat hengittivät niskaan.

Mielenkiintoisten asioiden, kuten Ludvigin vaatteiden ja linnan aarteiden kuvaaminen oli kielletty, joten täytyi tyytyä huonekalujen kuvaamiseen. Sorsat olivat isompia kuin Suomessa. Ludvig XVI oli vakavasti tossun alla ja Veeralla oli croisantti laukussa. Ludvig XVI: n papalla taas oli napoleonkompleksi. Versaillesin pululla oli syöpä jalassa. Puisto taas oli sellainen, joka löytyy jokaisen Suomalaisen takapihalta eli vaivaiset 1070 hehtaaria (haista sarkasmi). Olikohan suihkulähteisiin sekoitettu muutakin kuin vettä, kun ne alkoivat zumbaamaan musiikin alkaessa soimaan. Patsaiden intiimialueet olivat sensuroitu melko tehokkaasti ja niiden varpaita oltiin syöty.

Ranska-päiväkirja: 4. päivä (15.4.2013)

Aamulla hieman kankean herätyksen jälkeen hilpaisimme lähi-boulangerieen tuhlaamaan vähäisiä ropojamme ranskalaisiin herkkuihin.

Syöminkien jälkeen suuntasimme kohti oman kotikulmamme lähimetroa Porte de Montreuilia. Pääsimme käyttämään upeita metrosuunnistustaitojamme vaeltaessamme kohti Louvren upeaa mahtavuutta. Yhden pysähdyksen jälkeen olimme perillä. Louvren sisäpihalla jonotimme hetken sisäänpääsyä lasipyramidiin.

Louvressa ihmettelimme eri aikakausien taidetta nelisen tuntia. Parasta oli eri taidetyylien monipuolisuus. Mielenkiintoista oli myös istua taulujen eteen ja analysoida niiden symboliikkaa. Välillä piti tietysti tankata ylihinnoitelluissa kahviloissa.
Vapaa-ajan jälkeen kokoonnuimme maailman ehkä kuuluisimman taulun Mona Lisan luona. Jokainen kävi ihmettelemässä tuota kuuluisaa hymyä valtavan turistijoukon kanssa. Kuvia sai vain käyttämällä kyynärpäätaktiikkaa.

Mona Lisan tutkiskelun jälkeen kuljimme rauhalliselle katetulle sisäpihalle. Siellä kuulimme esitelmät Mona Lisasta ja Coco Chanelista. Maailman kuuluisimmassa taidemuseossa vierailu oli todella onnistunut reissu.
 Esitelmien jälkeen porukka hajaantui oman kiinnostuksen mukaan neljään eri joukkoon. Ensimmäisen ryhmän kohde oli presidentin massiivinen asunto Champs-Elysèesilla. Tämä ryhmä lisäksi tutustui ranskalaiseen shoppailukulttuuriin.

Toinen ryhmä syventyi ranskalaisen filosofian pariin nostalgisissa (joskin hieman opiskelijakukkarolle tyyriissä) katukahviloissa.
 Kolmannen ryhmän kiinnostus kohdistui ranskalaiseen muotiin ja näin ollen Champs-Elysèesille. Tämä ryhmä vietti aikaansa tutustumalla esimerkiksi Musee de Parfumesin.
Viimeinen muttei suinkaan vähäisin joukko tutustui Picasso-museoon Maraisin alueella. Museo tosin oli valitettavasti suljettu, mutta katukuvasta löytyi senkin edestä ihmeteltävää.
 Ryhmien saavuttua hotellille, kertasimme yhdessä päivän tapahtumia. Kukin ryhmä kertoi vuorollaan seikkailuistaan.

Ranska-päiväkirja: 3. päivä (14.4.2013)

Aamu alkoi kroissanttiparilla ja kupilla kahvia. Tyytyväisinä herkullisen aamiaisen jäljiltä lähdimme jälleen matkaan ensimmäisenä kohteenamme Notre Dame. Meidän äitimme oli jylhyydessään mahtipontinen ja kirvoitti sieluistamme kunnioituksen nöyrää sävelasteikkoa.

450 rappusta, vain niin pieni matka taivaaseen! Vaikka vesinokkapatsaiden ilkeä katse yrittikin tiputtaa meidät alas, onnistuimme sydäntämme kalvavasta kauhusta huolimatta pääsemään ylös. Emme olleetkaan taivaassa, vaikka näköala oli huikea. Olimme kuitenkin taivaallisen tunnelman pauloissa nauttiessamme kauniiden rakennusten ja sinisen taivaan fantastista kirjoa.

Kirkkoon jonottaessamme yritin pitää esitelmääni Ranskan vallankumouksesta mutta itse Jumala esti aikeeni nostattamalla taivaallisen melun kellojen ja liikenteen äänistä. Sainte-Chapellen kirkko oli seuraava paikka, jossa pääsimme uudestaan kosketuksiin Jumalan kanssa. Ikkunoiden värikirjossa uidessamme ärsyyntyminen kasvoi. Vaikka opettajamme yrittivätkin kiduttaa meidät nälkäkuoleman partaalle, järjestimme oman mellakkamme ja pääsimme syömään! Mellakointi ei ollut kovinkaan suurta, koska opettajien kylmistä sydämistä löytyi sentään pieni lämmön kipinä. Oliko heillä oikeasti sydän, vai oliko heidän oma nälkänsä syy tähän hellyyteen?

Kävimme syömässä ja ruoka oli maittavaa. Kiertelimme latinalaiskortteleissa, jotka koin inspiroiviksi, ulkomuodoltaan viehkeiksi ja myös hiukan terapeuttisiksi. Rakastuin tähän osaan Pariisista ja uskon, etten ole ainoa.

Tällä hetkellä istumme Luxembourgin puistossa ja Ranskan senaatin rakennus (muutaman oppilaan tuleva luksuslukaali), komeilee edessämme. Tunnelma on rauhallinen ja levollinen. Tänne voisi tulla kirjoittamaan biisien sanoituksia. Tässä puiston penkillä voisi istua vaikka koko illan. Nyt kun Valterkin on saanut Suvin ja Samin kanssa esitelmänsä esitettyä, suuntaamme takaisin hotellille. Osa oppilaista on siellä jo, osa on tutustumassa eksistentialistisiin kahviloihin. Jättäkäämme sivistys taaksemme, ja palatkaamme suloiseen murjuumme, joka viikon ajan toimii kotinamme.