Ranska-päiväkirja: 1. ja 2. päivä (12.-13.4.2013)
Ekat hetket kentällä,
”uuden maailman” vilinässä,
oudot kielet,
uudet ihmiset,
ihmeelliset tavat,
erilaiset tottumukset.
Ilma aivan erilainen,
kuin kotona vielä talvinen,
matkaan kohti kulttuuria,
kokonaan aivan uutta,
avoimin mielin;
erilaisin kielin;
siihen lähdemme tutustumaan.
Saavuimme Pariisiin vähän ennen kahdeksaa. Lentoaseman ravintolat olivat jo kiinni lukuun ottamatta McDonald’sia, jonne suurin osa ryhmästä riensi nälkäisenä. Hyvä ensikokemus Ranskasta! Hotellille lähdimme neljän tilamersun kiidättäminä. Juuri ennen kuin saavuimme hotellille havaitsimme miehen kulkemassa kadulla vain patonki kourassa – tiesimme tulleemme Pariisiin. Hotelli oli pieni eikä kovin hääppöinen. Mitä nyt kahden tähden hotellilta voi odottaa? Onneksi emme tule viettämään täällä paljoa aikaa, sillä ohjelmamme on hyvin tiivis. Hotellin aamupala oli sentään kohtuullinen. Nutellaa löytyi, NAM! Aamulla lähdimme yhdeksältä liikkeelle.
Ensimmäinen kohteemme oli Montmarte, jonka kuuluisimpia nähtävyyksiä ovat Moulin Rouge ja Sacre Coeur, jota varten meidän täytyi kiivetä korkealle kukkulalle. Oli ihanaa päästä viimein näkemään Pariisia ja sen kauniita maisemia! Sacré Cœurin jälkeen meillä oli hetki aikaa käydä syömässä ja alueen lukuisissa tuliaisliikkeissä.
Sen jälkeen suuntasimme kohti Champs-Élyséesiä. Metrossa oli ahtaampaa kuin aamulla. Jäimme pois Charles de Gaulin asemalla ja huomasimme nousseemme keskelle ihmisvilinää. Siirryimme syrjempääna kuuntelemaan taas yhtä esitelmää – itse asiassa Riemukaaresta (Arc de Triomphe), joka kohosi edessämme.
Tämän jälkeen osa porukasta päätti mennä käymään Riemukaaren huipulla katsomaan minkälaiset näkymät se tarjoaisi Pariisista. Päästääkseen Riemukaaren päälle oli kiivettävä 240 kapeaa porrasta. Vaiva oli kyllä sen arvoinen. Riemukaaren tutkailun jälkeen vuorossa oli esitelmä Champs-Élyséestä ja sen jälkeen käppäily puistokadun toiseen päähän Concorden aukiolle, jonka keskellä kohosi huikea obeliski.
Aukiolla keskustelimme siitä, kuinka Ranskan suuren vallankumouksen aikoihin tuhannet menettivät päänsä giljotiinissa, mukaan lukien Ludvig XVI ja Marie Antoinette. Seuraavana kohteena oli Madeleine-kirkko. Temppeliltä näyttävä rakennus kätki sisäänsä katolisen kirkon, jota ei ulkoapäin uskoisi. Tila toimi lähinnä sateensuojana parikymmentä minuuttia ennen lähtöä takaisin hotellille päin. Matkalla takaisin metrossa kohtasimme kaksi miestä, jotka tanssivat musiikin tahtiin metron pylväitä hyväksikäyttäen. Tämän ansiosta matka sujui melko nopeasti ja lopulta olimme jo kotipysäkillä. Pidimme pienen palaverin hotellin aulassa ja kaikki lähtivät omiin suuntiinsa; kauppoihin ostamaan kolmioleipiä, ravintoloihin syömään aterioita tai jäivät hotellille juttelemaan ystävien kanssa ja nukkumaan.
